Niin moni tuttu hahmo huojuu ahdistuksen, masennuksen ja pahan olon aalloilla, että olen alkanut epäillä. Ehkäpä emme kestä keuhkojen täyttymisen ja tyhjentymisen aiheuttamaa painetta rintakehässä? Ehkä veren jatkuvasti virtaava liike saa mielen levottomaksi?

Syntyminen tähän maailmaan vaatii monen kohdalla yhdeksän kuukautta Helvettiä ja siitä meno vasta alkaa. Sen jälkeen keräämme mustelmia mieliimme, rappeumia ruumiisiimme ja kärsimme harhoista aisteissamme. Edes lopussa odottavaa vapauttavaa kuolemaa emme kykene hyväksymään. Väliin mahtuu toki onnen houretta, annosteltuna useimmiten yhdelle runsaammin ja muille niukemmin. Emme me taida sopia elämään.

Tällä hetkellä on vaikeaa sanoa, ahdistavatko sokeat, kuurot mutta erittäin äänekkäät leijujat enemmän kuin ne alas rysähtäneet, latteaksi lysähtäneet, jotka musertuvat raskauden alle.