Olipa ihana ilta! Olisi kai pitänyt tajuta heti , että sinkoileminen Bottalla on yleislääke vaivaan kuin vaivaan... Olo on nyt (krapulapäivänä!) parempi kuin kolmeen viikkoon! Lähdin siis matkaan kohti juhlia myöhässä ja ajelin väärällä ratikalla hyvän matkaa. Selvisin kuin selvisinkin  juhlapaikalle pelastavien puhelinsoittojen avustamana kaksi ja puoli tuntia myöhässä . Kummallista miten Helsingin keskustaan voi eksyä...?! Juhlissa oli paljon ihania uusia ihmisiä, hehkuvan punaiset seinät ja viinin lämmittämä tunnelma. Tutustuin viehättäviin sisaruksiin, enkä oikein osannut päättää kummasta pidin enemmän, suoraselkäisestä pikkuveljestä vai räiskyvän kauniista isosiskosta. Niinkuin aina, vieraiden vähentyessä ja pullojen tyhjentyessä tanssilattia alkoi vetää puoleensa ja kovalevyltä löytyi aina vain uusi bileiden lopetusbiisi. Lopulta bileet päättyivät hienosti Tehosekoittimen hienoon tunnelmointiin, joka muutti juhlijat tanssilattian yllä leijaileviksi kukkatytöiksi ja -pojiksi. Meno jatkui kahdesta eteenpäin Bottan tutussa tahdissa - tietenkin. Nukuin hyvin ja heräsin hymyillen. Haluaisin tänään halata kaikkia, jotka sellaista tarvitsevat.

Sun aika on kukkaan puhjeta
kohti taivasta kurkottaa
juuret viimein kylmän kiven murtaa
jos ymmärtää odottaa

Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun

(Tehosekoitin: Maailma on sun)