Ja taas kömmin sängystä ylös takanani hikinen yö näppäimistön ääressä. Ei, en suinkaan ole nörtteillyt koko yötä, mutta unissani kirjoittelin s-postiviestin jos toisenkin ystävilleni. Tämä on usein toistuva uni, ilmeisesti jonkinlainen painajainen, koska herään siihen. Ja nuo viestit, ne ovat hyvin tavanomaista tekstiä. Minä, vasta suhteellisen hiljattain itseni koneille esitellyt, istun täällä tuollaisen yön jälkeen ja kirjoitan blogia!! Kauakaan ei ole aikaa kulunut siitä, kun itsensä kampeaminen tietokoneen ääreen vaati runsaasti kahvia ja hampaiden kiristelyä. Olen huomannut, että tässä touhussa on sisältö. Ei aina niin merkittävä tai korkealentoinen, mutta ehdottomasti osiensa summaa suurempi. Taidan lähteä töihin, koneen ääreen tietenkin...hih!