Toukokuu on toiveikkaasti jo toisen päivän illassa. Selvisin Vapusta hädin tuskin hengissä. Hengissä tarkoittaa tässä kohdassa paketissa olevaa jalkaa, hävinnyttä pankkikorttia ja aikamoista morkkista. Toiveikkuus taas tarkoittaa päätöksiä, joiden seurauksena tulevaisuus tulee olemaan parempi! Aika paljonhan noiden päätöksien niskaan lastaan. Mutta kaikella on kääntöpuolensa: hengissä tarkoittaa myös hulppean hauskassa seurassa vietettyjä vapuntappajaisia (päästiinpäs siitä nilkistä ohi taas tänäkin vuonna. Juhannus jo taitaakin tuolla ovelle kolkutella...)ja toiveikkuus sitä, että kuoletettu pankkikortti löytyi ja on elossa jälleen...Mitä hyötyä on lupauksista, jos ne eivät tähtää johonkin parempaan? Siksi aloitin tänäänkin uuden elämän, ryhdikkäästi, mutta oikeaa jalkaani ontuen. Hauskaa kevättä ja ehkäpä tavataan taas!