On taas kerran kovin sekavat fiilikset. Väsyttää, kummastuttaa, ihastuttaa ja vähän epäilyttää-pelottaa-ujostuttaa. Tuo jälkimmäinen on pahinta. Syöpä. 

"Jos alkaa pelkäämään niin saa pelätä
koko ikänsä, ei voi, ei niin vain voi elää tätä elämää
."

 Pitäisi uskoa Kaukoa. Toiseksi viimeinen taas on parasta! Silloin kun en mieti. Voisikohan aivoista sen pohdiskelevan, pyörittelevan ja liian tietoisen osan kääntää off-tilaan ja elää hetken ainoastaan tuntoaistin varassa? Leijuisin pumpulipilvellä.

Kovin samankaltaista kummastelua taitaa olla ilmassa. Väsymys, hmm. Liian tuttu olotila. Mitä se minua seurailee?!