Tämä blogimaailma hämmentää minua usein. Minulle tämä on paikka, jossa kuuntelen itseäni ja yritän kirjata mietteitäni muistiin. Monen vuoden sanattomuuden jälkeen haeskelen sanojani ja tarkastelen ääneni sävyjä. Mutta...Miksi ihmeessä kirjoitan blogiin enkä paperille? En tiedä.

 Ehkä yksi painava syy on se, että olen löytänyt täältä ääniä joista pidän. Niiden seurassa on mukavaa juoda kuppi teetä illalla. Kun täällä kulkee korvat höröllään, kuulee erilaisten ihmisten viisaita mietteitä, älykkäitä mielipiteitä, hauskoja tarinoita ja kipeitä ajatuksia. Maailmassa tapahtuu isoja ja pieniä asioita ääretön määrä, ja pakko on myöntää, että osasta minä en tiedä mitään. Täällä blogimaailmassa niistä kuiskaillaan ja paljon puhutaan suoraankin, mutta ei kasvoista kasvoihin. Tämä on niitä harvinaisia paikkoja, joissa voi sanoa mielipiteensä niin päivän politiikasta, taiteista, astioiden pesemisestä kuin tieteistäkin mutta ennen kaikkea kuunnella tarinoita ihmisenä olemisesta.

Välillä se pelottaa, kun tuntee ihmisen ahdistuksen välittyvän johtojen läpi tai ilo toisen puolesta saa hymyn kohoamaan kasvoille. Joskus jopa tuntuu, että täällä käytetty aika on pois "oikeasta elämästä" ja poden huonoa omaa tuntoa; Miksi en nyt soita ystävälle ja pistäydy kahville? Syyttelen itseäni varjomaailmassa luuhaamisesta. Mutta mikä on todellinen maailma? Se missä ihminen kohtaa ihmisen, itsensä tai toisen. Se voi olla kaikkialla; tässä, täällä ja nyt, mutta ei muualla sitten huomenna.