Minuun koskee orastavan tunteen pelko. Tunteen, jota melkein häpeän. Minuun koskee rakkaudettomuus, josta tiedän sinun kärsivän. Miksi minä, mikset sinä, rakas ystäväni? Sinä, joka olet vuosia odottanut ja toivonut ja varjellut unelmaasi? Sinä, joka melkein ainoana jaksat uskoa todelliseen, kestävään tunteeseen, siihen ryppyjen yhteen sulautumiseen? Tuntuu kipeältä kohdata alakulosi, paha mielesi ja yksinäisyytesi, johon minusta ei ole seuraa.

"Ja kaikki lapset ne huutaa ää
ei näin voi loppuu tää
ei näin huonon sadun kanssa
kukaan voi elää
sen täytyy selviytyy
ja pelastuksen syy
on rakkaus, kun sen
kohtaa niin on onnellinen
onnellinen
ikuisuuden
kaikkihan tietää sen"

Hop hop! Minä taidan uskoa vain yhteen prinssiin ja se on se, joka on tulossa sinun luoksesi.Perkeleen prinssi, kaunein ja hyväsydämisin linnanneito alkaa jo kyllästyä katselemaan tornin seinään!