Huomenna joudun suden suuhun. Tuntuu siltä, että olen hyppäämässä benji-hyppytornista alas - ilman turvaköyttä. Pitäisi kai oppia lentämään. Tai aivan kuin olisin lähdössä hyppäämään riman yli, lihakset kireällä, korvissa suhisten ja peläten riman päälle rysähtämistä. On myös mahdollista, että selkäni kaartuu jättäen juuri sen tarvittavan millin etäisyyden alla värisevään lasikuituputkeen. Tänään sain ensimmäisen vision siitä. Nyt treenaan viimeisen kerran ja sitten silitän paidan. Aamulla nousen komeasti ilmaan ja illalla tähän aikaan olen joko laskeutunut hienosti aplodien saattelemana tai rysähtänyt kunnolla.

Pitäkää peukkuja!

13130.jpg