17704.jpg

Linja-auto pysähtyy ruman ja pienen aseman eteen. Tämä on se kaupungintapainen, jossa en enää asu. Se piilottelee nurkissaan paljon mahtipontisia muistoja ja on sen takia surkean kurja loukko. En tiedä pelkäänkö vai toivonko enemmän kyytiin mahdollisesti nousevia tuttuja hahmoja. Kuulumisten vaihto ei riitä edes puolimatkaan ja yhteiset tuttavatkin on usein puitu jo Mäntsälän kohdalla. Kiusallisen pitkän matkan voi välttää, jos edes tervehdyksiä ei vaihdeta, mutta silloin on harteilla siedettävä ylimielisyyden tunkkaista viittaa. Se ei oikein sovi minulle.

Tuttuja kasvoja sattuu tosiasiassa saman bussin käytävälle harvoin. Kasvot ovat kai kutistuneet, rupistuneet tai kasvaneet tunnistamattomiksi. Muuallekin ovat saattaneet ehtiä.

Kun rumalta asemalta lähdetään eteenpäin on kyydissä kaksi imelästi rakastunutta teiniä sekä kiusaantunut kolmas pyörä. Tiedän tämän. Poikien housut on nostettu korkealle ja niiden lippalakkien lipat on huolellisesti rullattu.