Oletteko nähneet perässäni hiippailevaa varjoa? Sitä, joka poimi pankkikorttini kadulta ja ehti sulkea sen ennen kuin itse edes huomasin kortin kadonneen. Baarissa se lainasi puhelintani ja lähetti sen seuraavana päivänä takaisin kirjekuoressa. Se löysi kerran puistonpenkiltä lompakkoni ja toisen kerran avaimeni yleisen vessan lattialta. Kauhean ahkera se on.

Myönnetään. Toheloin. Olen kohdannut yllättävän paljon hyvää tahtoa ja rehellisyyttä. Olen alkanut epäillä, että kintereilläni kulkee kukkahattuinen lempeästi hymyillen.