17925.jpg

Työpäivä oli yhtä matalalentoa. Harmistusta, jopa kiukuttelua taisin kylvää hävettäväisesti ympärilleni. Selasin tauon tullen ensi kevään hakuoppaitakin. Taas jouduin jäämään pariksi ylimääräiseksi tunniksi töihin ja mielialani alkoi lähennellä maksimivitutuksen tasoa. Huomaamattani sain siinä sivussa paljon aikaiseksi ja pomolta tuli illalla yllättäen hyvää palautetta. Sen innostus ja hehku tarttuivat minuunkin ja hetken verran katsottiin samaa visiota, vuosien päähän. Se on aika harvinaista kymmenennellä työtunnilla. Tiedän, että minun suurin lahjani tällä alalla on juuri ajoittainen kyky lentää niiden päättömien ideoiden ja jalattomien unelmien seurassa. Muilta ominaisuuksiltani lukeudun Teppiksien laajaan ja kunniakkaaseen kaartiin. Bussissa minuun tarttui toinen villitys ja taisin nousta yhä korkeammalle. Vastassa istuva poika alkoi tuntua mielenkiintoiselta; henkilöltä ja jopa jotenkin semmoiselta ihanalta. Hymyilytti höpsöyteni. Kolmas hullutus vei minut hyörimään jouluhörhelöiden sekaan. Minut, jolla ei ollut yhtään joulukoristetta viime jouluna! Päätin olla hyvä itselleni ja vaihdoin lenkkisuunnitelmat punttisaliin ja saunomiseen. Nyt täällä palaa punaisia ja tuoksuvia kynttilöitä. Pitäisi laskeutua nukkumaan.