Minusta tuli villisti pyörivä uuden vuoden aurinko. Muutuin illan aikana siitä nauravaisen seurallisesta tytöstä ilosta sinkoilevaksi salamaksi. Seurueemme oli suuri ja sekalainen, joten ei haitannut, vaikka osa tippui menosta jo ennen vuoden vaihtumista boolin vahvuuden takia. Maailmaa syleilevässä humalassa löytää kummasti myös uusia ystäviä! Niinpä jatkoseurueemme koostuikin jokseenkin yllättävistä henkilöistä. Kaiken kaikkiaan jännittävä vuoden vaihde.

Kuulun niihin ihmisiin, joihin alkoholi vaikuttaa hyvin. Iloisuus on olennainen osa luonnettani, mutta se peittyy kai usein liian ajattelemisen jalkoihin. Alkoholi vaimentaa sen raskasmielisen puolen. Joskus olen miettinyt, että kuinkakohan altis olen alkoholisoitumiselle, koska en myöskään fyysisesti kärsi krapulasta. Voisikohan käydä toisin; haluaisin kaivaa sen elämän iloisen puolen itsestäni esiin useammin enkä kulkea niin usein raskaissa vesissä. Toivoa siitä antaa se, että olen huomannut, että juokseminen piristää kouriintuntuvasti harmaita fiiliksiä. Tästä blogista on myös tainnut tulla sellainen roskakori, johon on hyvä upottaa synkkämielisiä jupinoita pois mieltä painamasta. Olen vihdoin viimein saanut ilmoittauduttua myös vapaaehtoistyöhön teilattuani monen vuoden ajanpuute-tekosyyn. Luulen, että sellainen ei ainakaan tee hallaa omallekaan mielialalle.

Kun palasin jatkoilta kotiin uudenvuodenaamuna, aurinko katossani sammui. Otin siitä äsken kärpäsenraadot pois ja laitoin uuden lampun palamaan. Siellä se paistaa nyt, juhlavasti.

27150.jpg