Minä en aina muista että olen lakannut olemasta, entiselläni. Että olen kyllä, mutta toisena ja toisaalla ja toisille ihmisille. Täälläkin! Myönnän, että olen huonomuistinen ja hajamielinen. Mutta haikea olen enää vain harvoin. Se oli kai vain välivaihe. Ei haikeus oikein minulle istunutkaan. Jos pitää muristella, niin mieluummin ikävöin tai olen surullinen. Haikeus...ei ole oikein mitään muuta kuin olan yli vilkuilua. Ja huokailua.

Kalpeista rairuohoista on tullut vaativan vihreitä ja hurjan nopeasti kasvavia. En ole raaskinut leikata niitä, kun ne kasvavat niin kauniiseen muotoon. Jätän tuohon television päälle komeilemaan kolme tupsuista viuhkaa ja lähden laukkuineni pääsiäisen viettoon. Pajunkissaista pääsiäistä !