Mistä lapset tulevat? Määrätietoinen on ainakin niiden tapa, jolla ne ilmaantuvat ja ottavat oman paikkansa. Ihan kuin juuri tämän ihmisen määrä olisi kasvaa tässä näin. Ei kai niin voi olla? Voiko olemattomuudesta tulla? (Sieltäkö minäkin olen sitten peräisin?!) Jos äsken vasta oli yksi tyhjänpanttina vetelehtivä munasolu ja toinen vipattava siittiö, niin miten nyt jo tietty ihminen ja sillä paikkansa? Ja mistä se paikka uudelle ihmiselle? Sysääkö äiti ylimääräisiä kyynärpäillään? Ihmiselle sopivaa maastoa ei rajaa edes mineraalien ja veden määrä. Vaikka metallin eristämänä pystyy ihmisen lapsi kasvamaan, jos äiti päättää raivata tilan sinne. Lapsen koti on silloin metallista.

 

Ensin niillä on tumman tietäväiset silmät ja sitten oma kieli ja pian jo vieraat sävelmät, joita muiden on turha tavoitella. Ja se vauhti millä ne kasvavat; venyvät silmissä alimmilta puunoksilta keikkumaan keskimmäisille ja lopulta hipovat puhelinlankoja latvasta käsin!

 

Ne saapuvat nyt yhtenä rintamana. Minä heilutan täällä keskellä. Yritän saada selvää ainakin siitä, keitä ne ovat. Äsken minulle sanottiin tarkan harkinnan tuloksena telaketjukaivuri. Te-la-ket-ju-kai-vu-ri. En oikein ymmärrä. 

 

63450.jpg