Jalkapohjat piirtävät tomuun seittiä. Ihminen ihmisestä ihmiseen:
rinnakkain, kyljittäin, olatusten, lomitusten. Etenemme kohtaamista kaivaten
ja tungoksessa täpärästi väistäen. Miten niin emme mahdu?

Voiko hämähäkkiä pysäyttää? Riittäisikö siihen hengityksen pidättäminen ja
näille jalansijoille jääminen? Meitä on niin monta. On mies Kalliolla
vieheineen, on kumisaapastyttö ja kettua kaulallaan kantava täti. (Eikä
yksikään ole ylimääräinen) Jos kylväisimme pesuvesiin ihon kosketusta
kaihtavaksi valelevaa pulveria tai kulkisimme väkijoukossa laputetuin
silmin, näkisimmekö kärsimyksen tarkemmin?