Koko päivän mieliala oli jotenkin väsähtänyt ja jokseenkin kaikki tympäisi. Päätin lähteä tarpomaan lumituiskuun, vaikka se näyttikin bussinikkunasta niin sakealta, että epäilytti mahdunko sekaan. Hyvin mahduin. Hitaasti juostessa lumisade ja auraamaton irtolumi  ei tunnu yhtä pahalta kuin kävellessä tai nopeasti juostessa. Ja pitkällä lenkillähän vaatteet kastuvat joka tapauksessa. Ihmettelen kyllä, että mitä kropassa tapahtuu 50 minuutin tienoilla matalalla sykkeellä juostessa. Meno alkaa lähes poikkeuksetta tuntumaan silloin energiselta ja mieli muuttuu sellaiseksi...avoimeksi ja iloiseksi. Kummaa kemiaa tai jotakin taikuutta. Erittäin hyvä aloitus tälle viikolle!