Olin eilen musikaalissa. Menin esitykseen hienoisilla ennakkoluuloilla varustettuna, aikamoisen väsyneenä edellisen illan lomanaloitusnostatuksesta. Esitys vei mukanaan ja piti otteessaan. Se teki kunniaa lauluille, jotka nostivat kyyneleet silmiin, muistot pintaan ja loihtivat lavalle yllättäen hienon tarinan.

Esityksen jälkeen maailmanpyörä nosti minut kotikaupunkini katolle katsomaan syyskuun pimeyttä. Ilma oli selkeä ja valot lavertelivat levottomuudesta. Palelevat paljaat sääret vaativat huomiota ennen kuin märät rätit peittävät kadut. 

Mielessäni on ollut erityinen tarina. Mistä tietäisin onko aika laittaa piste sen perään vai odottaa seuraavan lauseen aloittavaa isoa alkukirjainta? Vai onko kysymys sittenkin vain iskun lujuudesta? Läimäyttääkö nyt vähän vai lyödä mutkan takana tainnoksiin?!

Ostin bikinit, aurinkorasvaa ja sandaalit. Olen lähdössä hyvien ystävien seurassa lomalle. Monen monta maljaa on tälle jo ehditty nostaa, mutta voi olla, että muutama kippistys ystävyydelle tapahtuu vielä itse matkallakin!

"Me möyrimme ja kierimme ja kättä väänsimme
ja ikävän karkoitusloitsun äänsimme!
Kas huomenta Ää, ei maistu ilman ystävää aamukahvit
hyvä kun jäit, pahaako unta näit?
On aikaisemmin mennyt minkä muistoihin paan,
maailmamme pyörii antaa pyöriä sen vaan"