Lähden mukaan, koska minua kysytään, totta kai. Jokaisen mukaan kutsumisen otan kohteliaisuutena. (Minua, juuri minua kysytään!) Matkalla täti vilkuttaa meille näyteikkunasta. Hetken päästä hän avaa oven;tytöt tulkaa iltakahville. Ei me nyt, me vain sitä pankkiautomaattia...Hassu täti, kylvää hyvää mieltä. Perillä on hämärää. Siellä on varattuja istuimia, puolillaan olevia viinilaseja ja herkkiä kasvoja. Kuuntelijoiden jalat nykivät ja joidenkin sormet vilistävät minulle outoja kuvioita. En tiennyt, että tänään kuulisin musiikkia tuskasta. Se on selvää, kun katselen laulajan kehoa, ilmeitä ja kuuntelen äänen syviä sävyjä. Illan päätteeksi esiintyy uusi ryhmä, jonka esitys on luullakseni ensimmäinen laatuaan. Mutta tämä tapa olla on tuttu;  tempo, ilmeet, mustavalkoisuus ja räjähtävät värit, selkien jäykkyys sekä katseiden painuminen, heittäytyminen. Ja nämä sanat, lauseet, laulu. Kotiin kulkiessa kenkien kannat kopisevat katuun.