Maanantai (rähmäinen sellainen, taas vaihteeksi) on illassa ja kahvipannu vain porisee täällä työpaikalla. Ihme porukkaa ollaan. Ei tätä työtahtia kyllä ilman kofeiinia ja tämän ihmeellisen porukan seuraa jaksaisikaan. Piti sitten viikonlopun päätteeksi kaivaa verta nenästä ja "selvittää" asioita, vielä kerran. Yökyläläinen on lienee lähtenyt kun pääsen täältä kotiin.

Itse viikonloppu oli taivas.  4277.jpg  Tiedättehän; huteran rantasaunan lempeää löylyä, leikatun ruohon ja raparperipiirakan tuoksua, kummipojan kikatusta ja rakkaitten ihmisten seuraa. Oli hyvä olla. Ja sitten astuin bussiin, istuin kaupunkiin asti ja paukautin pääni seinään, vauhdilla.

Vielä kerran pojat, perkele!