Tiesin mitä se ajatteli, kun se katseli minua tummien kulmiensa alta. Puoli vuotta sitten tapasin sen viimeksi: silloin oli jatkot ja ilmassa agressiota ja hieman takkuavia, outoja ajatuksia. Se sen kai aloitti tälläkin kertaa ja jatkoi siitä mihin oli jääty. Nyt vain ei ollut suojana humalaa, eikä keskustelussa muita osanottajia. Hengästytti. Nopeita hyppyjä toisen silmille, taipumista poispäin, syljettyjä sanoja vasten kasvoja ja jännite. Intensiivinen, melkein uhkaavalta tuntuva tango. Booli ei maistunut ja ilta vilahti ohitsemme. Välillä se tuijotti hämärän huoneen toiselta laidalta ja sitten taas tuli vierelle. Melkein ärhenteli pojalle, joka olisi tahtonut tutustua. Yllätyin kun se kysyi, että haluanko, että mennään. Yllätyin vielä enemmän myöntävää vastaustani. Jäimme loukkuun sisäpihalle, kun muut juoksivat taksiin. Piti kiivetä parin metrin verkkoaidan yli. Heitin saapikkaat edeltä, kiipesin itse perässä enkä hajottanut edes sukkahousujani. Istuttiin ruohikolla hetken ja taivas oli pilvessä. Sillalla se halusi suudella ja minua pelotti, kun juna vilahti alitsemme kohti pohjoista. Yöllä ei tarvinnut vääntää sanoja, mutta aamulla se taas jatkui, ihanasti. Piikikäs siili se oli, sellainen ihan nuori ja kiukkuisen arka. Nautin sen kohtaamisesta, mutta minä tarvitsen semmoisen vanhemman, pehmoisemman.

22814.jpg