Nyt on elokuu. Kaikista hellyttävistä kuukausista juuri tämä on tänään lempilapseni; yöt aina samettia, päivät ennalta-arvaamattomia. Elokuussa luonto on jotenkin täysi. Edellisen kirjoitukseni (Maijalta lainattu) otsikko liittyi samaan aiheeseen, kuin tämä arkistosta löytynyt. Siinä kaipailen lempeää elokuuta ja huomaan, että hengittämisessä on vielä opettelemista. Nyt juuri on hyvä olla. 

Tunnen ilmassa aavistuksen omenan tuoksusta. Valkeakuulas kypsyy.