Hontelo tyttö hiekkatiellä; kuluneet tossut, pehmoiset hiukset pikaisellla ponnarilla ja selässä reppu. Tyttö ponnistaa tasajaloilta ja ponnahtaa valtavan korkealle. Kyykistyy hieman, kohoaa uudestaan ja vilkaisee sitten olkansa yli. Liike saattaa olla tanssista, tytön tunnistan varmasti. Se on Illusia, joka laittoi vanttuut varpaiden lämmikkeeksi. Samat siniset silmät ja alahuuli, joka värähteli Uotisen Jorman uhatessa. Illusia korjaa repun asentoa ja minä puuskutan ohitse. Miten Illusia näyttää yhä kymmenen vuotiaalta?  Puissa keikkuneiden peikkotyttöjen on jo pitänyt laskeutua alas ja muuttua lenkkipolun jumpsuttajiksi. Ei saa enää pukeutua säkkiin eikä sukkahousuja saa käyttää ainoastaan häntänä heilumassa. Se paikkojen kirjomia lököhousujaan rakastanut kevääntekijä uskoi vakaasti, että kesän tuloa nopeuttaa lumen kantaminen ohi vilistävään puroon. Olen kyllä tänäkin vuonna saanut itseni kiinni räjähtämäisillään olevien silmujen maanisesta tuijotuksesta. Illusia illusia, oli ihanaa nähdä sinut leijumassa siinä entisen elämäni kulmalla. 

78996.jpg