Ajattelen varpaitani ja sitä laulua, jossa metsässä kuuluu huilun laulua. Minua ei tarvitse puuduttaa. Opettelin tämän keinon niin hyvin jo kymmenen vuotta sitten, että se on nyt selkärangassa, toimii melkein kuin refleksi. Se on kummallista. Useat porankäyttäjät ovat ihmetelleet kipukynnykseni korkeutta, mutta ei se sitä ole. Kun poran terä lähestyy suutani, niin minä jo  lentelen sen metsän yllä varpaiden kuvat silmissä kipristellen. En enää edes juuri pidä koko laulusta, mutta sen sanat muistan yhä.