Taas ostin uudet kengät. Tietenkin ne maailman kauneimmat, varrelliset ja ihanimmasta nahasta valmistetut. Kauniilla kengilläni laskeuduin portaita alas ja kas; portaat juoksivat altani pois. Keuhkoni yrittivät mahtua henkitorvea pitkin ylös. Kivisten askelmien kulmista se keskimmäinen sen sijaan lähenteli sääriäni siihen malliin, että luulin luiden katkeavan. Mutta ne joustivat ja jatkoin lentoani kokonaisena metrin verran loputkin askelmat alas. Lähdin sitten salille onnellisena kaikista kehossani kiinni olevista jaloista, käsistä ja päästä. Huomasin säärien ympärysmitan lisääntyvän eksponentiaalisesti salilla rehkimisen tuoksinassa. Pumppasin ilmeisesti kudosnestettä ja verta isona rintamana tarmokkaasti kohti sääriä ja nilkkoja. Melkein voisi luulla, että sukkahousujuhlat odottaa kulman takana. Ottaisin kuvan sinertävän soikeista sääristäni, jos olisi kamera. Yllättyisitte.

 Onneksi on ne varret.  

14733.jpg