303718.jpg

Nyt tahdon mennä ja olla; kylässä, kadulla ja menossa. Niin käy, että kuljen halki seurueiden, tuoretta tai kaukaista toveruutta huokuvien halausten, kummallisten kättelyiden ja numeroiden vaihtojen. Ajan bussilla uusia reittejä ja tuttuja, joita luulen vieraiksi ja uusiksi. Kävelen kiiltävää katua ja otan ojennetun piparin. Puunhalaaja, minusta sanotaan.

Miksi toisen kotoa ei erota persoonan ääriviivoja ja toisen koti on kuin omistajansa keuhkot? Ja miten erilaisia ihmisten kosketukset ovatkaan; jokainen, erilainen. Miten eri tavoin ihmiset käyttävätkään samoja sanoja. Miten monta mahdollisuutta ymmärtää toinen ihminen väärin. Tai oikein.