Puurtamista, kuumeista kiirehtimisistä, hektistä suunnan etsimistä on ollut ilmassa. Kummallisten päivien joukko kruunautui tämänpäiväisellä. En välittänyt toisten oletuksista ja päätin ottaa härkää sarvista kiinni. Sanoin, että minä menen, että minä haluan ja tarvitsen. Ensi viikoksi lennänkin sen ansiosta muille maille. Töiden jälkeen suuntasin paperinippu kourassa ihan uuteen paikkaan. Pelotti niin kuin ei mikään aikoihin. Se meni ihan hyvin, vaikka toiset puhuivatkin eri kieltä. Minä olisin voinut olla siinä vastakkaisella penkillä ihmettelemässä outoon seuraan uskaltautunutta piruparkaa, jos asiat olisivat menneet vuosia sitten toisin. Nämä ihmiset olisivat joutuneet hakemaan happea samalla tavalla, jos olisi istuttu minun pöytäni ympärillä. Niin pinttyneen tuoksun opiskelu ihmiseen jättää. Olen iloinen, että istuin juuri siinä, omalla puolellani, oman kiemuraisen tieni tuomana. Näin monta ystävällistä hymyä ja tunsin miten ajatus venyi pingottuessaan pöydän yli.  

28991.jpg